torstai 28. toukokuuta 2015

Mustikka & kardemumma nicecream


Yksi mun lempparijädeistä tällä hetkellä on ehdottomasti Kolmen Kaverin Mustikka & Kardemumma. Mustikka antaa jätskille kivan raikkauden ja kardemumman myötä loppufiilikseksi jää kuitenkin mukavan täyteläinen ja lohduttava maku suuhun. Kyseinen kombo vaan yksinkertaisesti toimii. 

Olen tykännyt testailla välillä jäätelön kaltaisia, mutta terveellisiä herkkuja blendaamalla jäätyneistä banaaneista eri marjojen, hedelmien tai raakakaakaon kanssa banaanipohjaisia "jädejä" eli nicereamejä (kuten piireissä puhutaan :D), ja sitten varioinut näitä myös erilaisin maustein välillä fiiliksestä riippuen. 

Vihdoin tajusin kokeilla tätä jumalaista mustikan ja kardemumman yhdistelmää itse ja teinpä siitä vielä sitten tosibodarille soveltuvan välipalan. On meinaa hyvää!

Koska resepti tuli aikalailla ad hocina inspiksen saadessa vallan, niin määrät on vähän sinne päin :D Tässäpä se kuitenkin, olkaa hyvät:

Bodaajan Mustikka & Kardemumma "jäde"
Sopivan kokoinen annos kahdelle



1 pilkottu jäinen banaani
3 dl pakastemustikoita (käytin puutarhamustikoita)
n. 2 dl mantelimaitoa
n. 0,75 dl (1,5 scoopia) maustamatonta heraproteiinia
2 tl lesitiiniä
1 tl Mct-öljyä
muutama tippa vaniljan makuista Steviaa
0,5 - 1 tl kardemummaa maun mukaan
ripaus Himalajansuojaa (ei pakollinen)

Kaikki ainekset blenderissä sekaisin. Avot! "Jäde" on valmis nautittavaksi NOPEASTI! :)





tiistai 26. toukokuuta 2015

Miksi muiden aktiivisuus ärsyttää?

Törmäsin Nyt.fi:ssä Juho Typpön kolumniin, jossa hän avautui siitä, miten ärsyttää, kun esimerkiksi kuntosaliharjoittelua harrastavat ihmiset puhuvat jalkapäivistä ja fillarilla töihin tulevat kantavat pyöräilykypäränsä työpisteelleen Typpön mukaan vain kehuskellakseen liikunnallisuudellaan ja jopa ehkä esittääkseen muille vain urheilevansa. Typpön kolumniin pääset tästä.

Itse en oikeastaan lainkaan juttele työpaikalla omista jalka- tai rintapäivistäni salilla tai siitä, miten hyvin on spinu kulkenut viime aikoina juuri siitä syystä, että tiedän, lähipiirissä olevan paljon Juho Typpön kaltaisia ihmisiä, joita toisten ihmisten harrastuneisuus ja aktiivisuus jostain syystä ärsyttää. Toki jos joku ottaa puheeksi treenaamisen tai kyselee, miten harjoittelen vaikkapa salilla, niin mielelläni asioista juttelen, kun kyseessä on kuitenkin mulle todella tärkeä asia.

Mä en ole ikinä ajatellut omaa treenaamista siten, että tekisin sitä jostain syystä siksi, että on cool käydä bodaamassa tai harrastaa paljon. Se, että tulen lähes joka aamu töihin treenikassi olalla ei ole sitä, että esittäisin muille olevani kovassa kunnossa, vaan ihan yksinkertaisesti rakas elämäntapa käydä joko ennen duunia tai suoraan duunin jälkeen treenaamassa.

Itseäni ei ärsytä kuunnella kollegoiden harrastuksista esimerkiksi työpaikan lounaspöydässä, oli ne liikunnallisia juttuja, musiikin harrastamista tai vaikka sitten baarissa notkumista. Vaikken itse juurikaan baareissa enää notku tai tiedä remontoinnista paljoakaan (yhtään), niin kyllä mä jaksan kuunnella, millaisia iltoja on muilla tullut vietettyä tai miten taloremontti edistyy. Sehän on vaan luonnollista, että ihminen jakaa asioita, joita hänelle päivittäin tapahtuu, ja jotka hänen arkeensa kuuluvat.

Tuntuu, että usein ne, jotka eivät ehkä itse saa raahattua ahteriaan esimerkiksi sinne kuntosalille, vaikka haluaisivat ärsyyntyvät eniten muiden aktiivisuudesta. Ilmeisesti ärsytyksen tunne kumpuaa omasta saamattomuuden fiiliksestä ja pistosta sydämessä, kun haluttaisiin tehdä, mutta kun ei oikein viitsitä ja jakseta. Mitä jos sen opiskelukaverin tai kollegan aktiivisuuden koittaisi välillä nähdä vaikka motivaattorina ja ajattelisi, että "Hei jos tuokin, niin miksen minäkin!". Sehän ei ole koskaan kai itseltä pois, jos joku toinen jaksaa juosta aamulenkkiä, tulla pyörällä töihin tai käydä töiden jälkeen kuntosalilla.

Tätä myöten kehotan Juho Typpöäkin miettimään, että mikä siinä muiden harrastuneisuudessa oikein lopulta sitten ärsyttääkään. Löytyisikö se kismitys sittenkin omasta tekemisestä/tekemättömyydestä?

Teemaan liittyen, on tänään mullakin muuten Jalkapäivä ja nautin ajatuksesta jo valmiiksi.



keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Eka blogiteksti eli tervetuloa mun mukaan!

Tämä ensimmäinen blogitekstini ilmestyköön nyt ilman mitään yksittäistä teemaa tai selkeää punaista lankaa. Olen jo pitkään miettinyt alkavani kirjoittaa blogia omasta elämästäni ja avaavani ajatuksiani, arkeani, reissujani ja unelmiani suurelle yleisölle (vaikka sitten niille kahdelle :)). 

Jaa, miksikö? Noh, ensinnäkin terapeuttisessa mielessä, totta kai! :) Elän tällä hetkellä sellaista elämäntilannetta, jossa en oikein itsekään ota enää selvää, että mihis tässä ollaan menossa tai mistä edes tulossa. Tuntuu, että sitä istuu vain pelkääjän paikalla, vaikka luulisi, että kolmekakkosena sitä itsevarmoin elkein kaasuttelisi menemään rattia taitavasti käännellen ja tietäen tasan tarkkaan seuraavat etapit kartalla. Juu ei. Nyt, kun voisikin sanoa sille parikymppiselle itselleni, että "Älä kuule stressaa, jos et vielä tiedä, miksi haluat isona - et sinä vielä yli kymmenenkään vuoden päästä tiedä.".

Toisekseen, itse suurena blogifanittajana ja -seuraajana ei blogeja ole omasta mielestä koskaan liikaa. On vaan rikkaus, että blogeja löytyy yhtä monenlaista kuin lukijaakin ja jokainen voi sitten siitä viidakosta poimia itselleen ne kiinnostavimmat tyypit tai lukea puhuttelevimmat topicit. Omalla listalla alkaa olla jo sen verran monta seurattavaa blogia, ettei niitä kaikkia ehdi todellakaan kahlata päivittäin millään läpi. Niistä sitten fiiliksen ja ajankäytön mukaan valikoin, minkälaisia juttuja sitä tänään lueskelisi. Ehkä katselisi kauniita ja inspiroivia kuvia sisustus- tai matkailublogeista, tai sitten tsekkaisi treenivinkkejä päivän harjoitteluun tai hakisi uutta idistä brekupöytään. Osa bloggaajista on jo itsessään mulle niin inspiroivia tyyppejä, että heidän blogejaan tulee väijyttyä säännöllisesti aiheesta välittämättä.


Eli, ehkä tämä oli nyt tällainen lyhyt perustelu ja oikeutus oman blogin aloittamiselle :D Tervetuloa mukaan ja kiitos, kun luit ihka ensimmäisen blogini postauksen! 

Aurinkoa ja hymyä päivään :)

Kiia