Proteiinilla terästetty maapähkinävoi-suklaajäde

No nyt! Mä oon ehkä naurettavan fiiliksissä aina näistä mun koekeittiön tuloksista, mutta jos ne joskus onnistuu omasta mielestä hyvin, niin laitetaan myös jakoon. Tää on pirun hyvää ja lisäksi myös tajuttoman terveellistä! 

Ei kyllä uskois, että näin suklaisen syntinen, maapähkinävoin suolaisen makea ja jäätelömäisen venyvä voi olla ensinnäkin sokeritonta (ja siis itse asiassa kokonaan makeutusaineetonta) sekä vielä proteiinipitoistakin. Mutta hokkuspokkus. Täydellinen herkku illalle TV:n ääreen tai vaikka sitten treenistä palautumiseen. 

Koklaa ite - lupaan, että ihastut!

Annos 2:lle

2 jäistä banaania viipaleina

n. 2,5 dl makeuttamatonta mantelimaitoa (myös muu neste käy)

n. 4 rkl raakakaakaojauhetta (makeuttamaton)

0,75 dl maustamatonta heraproteiinia (voi toki korvata vaikka riisiproteiinilla)

1 tuhti rkl maapähkinävoita (makeuttamaton)

Laita blenderiin jäiset banaaniviipaleet, mantelimaito, jauheet ja maapähkinävoi. Surrauttele menemään matalalla teholla. Joudut välillä kaapimaan lusikalla ja pilkkomaan banaanikasoja pienemmäksi blenderissä. Kun massa on venyvää ja jäätelömäistä, jäde on valmis.

Koristele raakakaakonibseillä ja pähkinöillä ja nauti nopeasti yksin tai yhdessä.

Tällä hetkellä itsellä on käytössä Foodinin  maustamaton hera (linkki), johon olen ollut todella tyytyväinen. Raakakaakaota, nibsejä, pähkinöitä, superfoodeja jne. saa hankittua Foodinin lisäksi laadukkaasti ja edullisesti myös esimerkiksi Luontaistukusta (linkki). Nykyään monia näistä tuotteista ja varsinkin kelpoja maapähkinävoita saa isoimmista ruokakaupoista.

(Raaka)kaakao on muuten yksi maailman vanhimpia tunnettuja superruokia. Se sisältää huiman määrän antioksidantteja sekä mineraaleja (esim. magnesiumia). Kaakaon flavonoidit alentavat mm. sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä laskevat veren insuliinitasoa. Jos et vielä ole lisännyt ruokavalioosi tätä superfoodien aatelia, niin aloita vaikka tästä.

Pori Jazz

Viime viikonloppu vierähti Pori Jazzeilla. Tämä oli ensimmäinen kertani Jazzeilla ja itse asiassa taisi olla eka kerta myös ylipäänsä Porissa. Päätettiin lähteä Jazzeille lopulta aika ex-tempore, vaikka olinkin jo keväästä asti haaveillut meneväni katsomaan Robert Plantia. Samana viikonloppuna olisi tietysti ollut myös Ilosaari, mutta se jäi tänä vuonna aikatauluhaasteiden takia välistä. Kaiken kaikkiaan Pori oli kyllä erittäin osuva valinta tähän saumaan.

Mattimyöhäisen ongelmaksi saattaa koitua majoituksen löytyminen Jazzien aikaan. Laitoin toki kaikkiin alueen hotelleihin kyselyä ja yhdestä meille olisikin tarjottu ns. peruustushuonetta huokeaan 230 € / yö -hintaan. Koska Airbnb-skene tuntuu Suomessa pääkaupunkiseutua lukuunottamatta olevan vielä aika minimaalista, tsekkasin vielä tori.fi:n tarjonnan. Tuoltahan se majoitusvaihtoehto meille sitten natsasikin. Ja kaiken kukkuraksi kämppä oli edullinen kuin mikä ja sijaitsi alle kilsan päässä Kirjurinluotoa. Tsägästä puheen ollen.

Jostain syystä menomatkalla aina hymyilyttää paluumatkaa enemmän

Suomalaista matkailumaisemaa parhaimmillaan

Kelit yllättävää kyllä suosivat meitä niin hyvin kuin nyt tänä kesänä on ylipäänsä mahdollista. Perjantai-ilta oli tosi lämmin ja aurinkoinen ja avasi meille festarin upeasti. Tuosta illasta jäi erityisenä positiivisena yllätyksenä mieleen lontoolainen asennemimmi Jessie J. Tällä leidillä oli kyllä aivan mieletön lavapresis ja asenne!

Kaikki järjestelyt toimi Porissa kivasti, eikä mihinkään tarvinnut juuri liikaa jonotella. Tapahtumassa näkyi niin perheitä piknikillä, tyttöporukoita, äijäryhmittymiä kuin pariskuntiakin fiilistelemässä hyvästä musiikista ja kesä-elämästä. Äänentoisto keikoilla oli mun makuun erinomainen.

Lauantaiaamupäivä sateli, mutta se ei menoa haitannut, koska vietettiin päivä ystävien ja uusien tuttavuuksien seurassa Yyterissä ja Porin keskustassa. Mentiin alkuillasta vasta festarialueelle katsomaan Kool & The Gangia ja aivan tajuttoman hyvän keikan vetänyttä Robert Plant & The Sensational Space Shiftersiä. Tämä oli ihmisten lisäksi Jazzien ehdoton kohokohta. Plantin keikalla oli vaan uskomaton yhteisöllisyyden fiilis ja ventovieraatkin halaili toisiaan ja bailasi yhdessä.

Loppuun vielä muutamia otoksia viikonlopulta kesäisestä Porista. Näissä maisemissa kyllä silmä lepäsi. Kippis Pori Jazz 2015! Nähdään taas.

Stadin paras burgeri. Oikeesti.

Käytiin eilen eläinten hoitoon viennin ja tyynykauppojen jälkeen spontaanisti syömässä Helsingin Herttoniemen metroaseman kupeessa sijaitsevassa Treffi Pub & Bistrossa, eli tuttavallisemmin Treffipubissa.

Tuolla on tullut aikanaan vietettyä miljoona tuntia ja ko. mesta toimi kantiksena meidän porukalle lukioaikoina ja vielä vähän sen jälkeenkin. Myös ylppäripäivänä tuli samaisessa baarissa kilisteltyä tuoppeja :D

Noh, noista ajoistahan on kulunut jo ihan pieni tovi ja paikka on saanut sittemmin kyllä aikamoisen faceliftin ja upgreidauksen! Olenkin mielenkiinnolla nyt vuoden vaihteen jälkeen seurannut, kun ravintola markkinoi itseään enemmän juuri gastropub/bistro-tyylisenä paikkana, jossa tarjoillaan sunnuntaisin myös teemoittain vaihtuvaa brunssia.

Ruokapuoli on tunnelmallisesti sisustettu

Tilattiin alkuruoaksi kahdelle jaettavaksi Tempura, joka oli valmistettu possusta sekä tuliset sinisimpukat ja talon grillattua perunarieskaa. Tempura oli todella onnistunut ja pari erilaista dippikastiketta toivat annokseen sinfoniaa. Sinisimpukoiden kastikkeessa maistui kivasti sitruunaruoho ja pieni chili. Perunarieska oli ehkä hienoinen pettymys, sillä se ei maistunut oikein miltään muulta kuin päälle sivellellyltä yrttiöljyltä ja ranskankermalta(?).

Tempura

Tuliset sinisimpukat ja talon perunarieskaa

Mutta sitten ne pääruoat. Tilattiin molemmat TCB:t eli Treffi Cheese Burgerit ilman lisukkeita. Lisukevaihtareita löytyy listalta kyllä perus rannareiden ja salaatin lisäksi mm. retikkakimchinä tai kasvis-halloumivartaana - todella piristävää vaihtelua!

Burgeri oli sairaan hyvä. Stadin paras itseasiassa. Pihvi on tehty Angus-härän jauhelihasta ja se oli mediumiksi puuhiiligrillissä paistettuna täydellisen mehevä. Yksinkertaisena, mutta ah niin huikeana innovaationa mainittakoon se, että salaatinlehdet, tomaatti ja suolakurkut oli jätetty burgerin ulkopuolelle. Näin jokaiseen haarukalliseen saa tuoretta kasvista mukaan sen böggiksen sisällä hautuneen mössön sijaan.

Tarjoilijamme kertoi burgerin sämpylän olevan paikallisen Ehon leipomon heille erikseen suunnittelema. Itselle fakta toi nostalgiapisteitä, sillä muistan lapsuudessani aina faijani kanssa hakeneemme leivät ko. Ehon tehtaanmyymälästä Hertsikasta.

TCB - Stadin paras burgeri

Tosiasioiden äärellä

Tilattiin jälkiruoaksi vielä inkiväärillä maustettu suklaafondant  ja espressot. Jälkkäri oli täydellinen lopetus illalliselle ja erikoismaininta tarjoilijalle espressojen ajoituksesta!

Suklaafondant

Ainoana miinuksena ravintolalle joutuu mainitsemaan puuhiiligrillin ajoittain aika kovastakin katkusta salin puolella. Tämä lienee kuitenkin ratkaistavissa oleva asia jatkossa. 

Palvelu oli koko illan saumatonta ja todella asiakaslähtöistä niin meidän pöydässä kuin vierestä kuunneltuna muidenkin pöydissä. Erikoismainintana meille tarjoillut sympaatinen miestarjoilija, jolla oli kyllä koko ajan pelisilmää ja asiakaspalveluhenkeä sekä chef, joka kantoi iloisella meiningillä viereiseen pöytään Keittiömestarin yllätyslankun komponentteja. Tämän setin koon voi muuten itse määritellä hinnan mukaan ja kaikki ruoat näyttivät todella herkullisilta.

Hienoa Treffipub ja Itä-Helsinki!

Amy

Ehdottomasti yksi vuoden leffatärpeistä on Amy Whinehousesta tehty dokumenttielokuva Amy. Elokuva ihastutti, ihmetytti ja itketti. Dokumentti on toteutettu todella hienosti ja pitää katsojan mielenkiinnon yllä koko ajan sen kronologisesti etenevän rakenteen ansiosta. Leffassa käsitellään Amy Whinehousen elämänkirjo lapsuus- ja nuoruusajoista aina viimeisiin surullisen kuuluisiin hetkiin.

Elokuvassa on käytetty paljon kotivideomateriaalia sekä perheen, ystävien ja musiikkibisneksen ihmisten antamia haastatteluita ja puheenvuoroja, jotka on tuotu leffaan heidän omilla äänillään kerrottuna. Tämä tuo dokkariin ehdottomasti sellaista fiilistä, että päästään lähelle tämän mielettömän naisen persoonaa. Itseäni äimistytti se kuinka paljon Amy on teksteissään käsitellyt omaa elämäänsä ja kuinka henkilökohtaisia hänen biisinsä ovat olleet.

Itseäni välistä, ja vielä näin jälkikäteenkin ajateltuna todella ihan suututti se, miten paparazzit, media, musabisnes, aviomies ja jopa oma isä kohtelivat ja käyttivät hyväkseen Amyn haurautta. Ihmettelen todella, miten kukaan ihminen pysyy järjissään moisessa julkisuusrumbassa, kun elämä on jatkuvan suurennuslasin alla ja kaikki tekemisesi spekuloidaan viisaampien pöydissä. Syitä ja seurauksia sen enempää tietämättä, en yhtään ihmettele, että maailma tuntuu tuossa vaiheessa liian sietämättömältä kestää ja päihteiden tuoma toinen todellisuus vie vähänkin herkemmän helposti mukanaan.

Maailma kyllä menetti Amy Whinehousessa musikaalisesti ja taiteellisesti aivan mielettömän lahjakkuuden. Ystävät ja perhe varmasti ikuisesti kaivatun rakkaan ihmisen. Haluamatta paljastaa se enempää elokuvan sisällöstä, sanon vaan, että menkää katsomaan. Ja ottakaa nenäliinoja mukaan.

Kuvat: internet

Lapsellista menoa

Viikonloppu vietettiin lapsellisimmissa merkeissä pitkään aikaan, tosin ilman niitä kulissilapsia. Välillä on ihan kiva muistuttaa itseään, ettei kaiken tarvitse olla niin aikuismaista ja vakavaa, vaikka iällisesti oltaisiinkin huomattavasti lähempänä keski-ikää kuin teiniaikoja.

Käytiin perjantaina leffassa katsomassa animaatioleffa Minions (suom. Kätyrit). originaaliversiona. Pienet keltaiset tyypit tulivat tutuksi jo elokuvasta Despicable Me (suom. Itse ilkimys). Täytyy sanoa, että mua ei kauheasti leffa kyllä naurattanut. Parasta antia olivat ihmiset, jotka hörähtelivät ja kikattelivat kovaäänisesti teatterissa kymmenen sekunttia hauskaksi tarkoitettujen kohtausten jälkeen. Suoraan sanottuna aloin hyvissä ajoin ennen pätkän loppumista haukottelemaan ja pyörimään penkissä kuin kärsimätön kakara.

Lauantaina olikin sitten Lintsi-päivä. Keliennusteiden takia arvottiin aamupäivä vielä kotona viitsiikö sitä lähteä, kun sivustosta riippuen oli arvottu 40-70 %:n mahdollisuutta vesisateeseen. Kunnon aamupalatankkauksen jälkeen päätettiin kuitenkin lähteä.

Päivä käyntiin kunnon bulkkauksella

Meillä kävi tajuton tsägä ja ilma oli upea koko päivän. Parin minuutin ajan taisi muutama pieni vesipisara sadella, mutta muuten tumman harmaa pilvimassa kiersi kuin käskystä Alppilan.

Ylitin itseni korkean- ja ahtaanpaikankammoisena lukuisia kertoa päivän aikana. Tuli käytyä vuoristoradat, Kiepit, Kirnut, Raketit kuin Ukkokin. Ainut laite, josta jänistin loppumetreillä oli Lintsin korkein laite Kingi. Homma jäi vähän ehkä hampaankoloon, joten saa nähdä, pitääkö sitä käydä vielä haastamassa itsensä tänä kesänä.

Tää on vaan paras. Piste. 

Lehmiä laiduntamassa

Lintsille on tullut myös Aikuisparkki, jonka funktio jäi kyllä mulle epäselväksi. Siellä oli B-oikeudet, mutta kyllä sitä olutta ja viiniä sai halutessaan myös toisaalla huvipuistossa. Ja samanlailla oli Aikuisparkissa lapsiperheitä ja lasten leikkipaikatkin. Ettätota. 

Laitteiden lisäksi viihdytettiin itseämme improryhmä Kolinan esityksellä, joka oli ihan hauska setti sekä tietysti erilaisilla huvipuistopeleillä. Kotiinkin jäi viemisiä jättimäisen pehmokäärmeen(?) ja toisen pehmojonkun muodossa. Näiden palkintojen eliniänodote tulee tosin olemaan vain joitakin sekunteja, koska bullterrieri Nuppu "Nube" Koistinen sai ne tuliaiseksi.

Mr. Käärmeen viimeiset ikuistetut sekunnit

Mahtava päivä. Huikeaa, että kaikenlainen kieputus ja vatkaus saa vielä tänäkin päivänä kikattamaan (pelonsekaisesti) ääneen :)

Aamupala, aamiainen, breku, brekkari eli päivän pääateria!

Rakastan aamupalaa. Se on mulle ehkä päivän zenimäisin hetki, jolloin ideaalissa tilanteessa saan nauttia brekun ihan rauhassa, heräillä uuteen päivään hitaasti ja funtsia vähän, mitä tuleman pitää. 

Näin ei kyllä aina ole ollut. Ainakin ensimmäiset 25 vuotta elämästäni olin vaihtelevan surkea aamupalan syöjä. Ei maistunut. Tosin, olin silloin myös muutenkin aika surkea syömään järkevästi. Varsinkin nykyään, kun liikkuu paljon, on aamiaisen merkitys korostunut. Sen pitää olla terveellistä, monipuolista, ravitsevaa, riittävää, eikä ikinä mautonta. 

Arkisin toki saatan mennä vähän matalamman aidan yli, mutta viikonloppuisin sitten fiilistellään urakalla. Tässä muutamia otoksia viimeiseltä parilta kuukaudelta, mitä ravitseva ja hyvä aamiainen mulle tarkoittaa. Lisää loputtomia ruokakuvia löytyy mun Instagram-tililtä kiiander-nimimerkin takaa.

El clásico eli kaurapuuroa, mustikoita, raejuustoa ja kahvia 

Kreikkalaista jugurttia, kaurahiutaleita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, hunajaa, itsemehustettua vihermehua, kananmuna ja kahvia

Viikonloppubreku: vihermehua, kaurapuuroa mustikoilla ja maapähkinävoilla, paistettuja munia, mansikoita ja kahvia

Nopeampi vkl: Kaurapuuroa, mustikoita, keitettyjä munia ja kahvia

Klassikko pt. 2: kaurapuuroa, mehukeittoa, raejuustoa, banaani, kahvia

Banaanipannukakut marjoilla, maapähkinävoilla ja rahkalla

Bataattipannukakut mustikoilla ja kahvia

Marjasmoothie. Mukana tällä erää tofua, pakastemarjoja, vettä ja superfoodeja

Klassikko pt. 3: kaurapuuroa, marjoja, vihermehua ja kahvia

Klassikko pt. 4: kaurapuuroa, marjoja, raejuustoa, itsepuristettua appelsiinimehua, kahvia

Munakas, kasviksia, kahvia

Tämän hetkinen lemppari lienee: turkkilaista/kreikkalaista jugurttia, kuivattuja hedelmiä/marjoja (omena, rusina, kirsikka, karpalo), kaurahiutaleita, cashew-pähkinöitä, tuoreita marjoja, hunajaa ja kahvia. Usein kylkeen myös muna tai kaksi.

Mulla on vuosia säilynyt aika samantyyppiset peruselementit aamupalassa. Aamupalassa pitää olla jokin proteiini (raejuusto, kananmuna, heraproteiini jne.), kasviksia ja/tai marjoja sekä yleensä hiilihydraattia ainakin treenipäivinä (hedelmät, puuro). Rasvaa tulee yleensä luonnostaan munista tai maitotuotteista, mutta usein otan lisäksi myös pehmeitä rasvoja esim. pähkinöiden tai maapähkinävoin (parasta!) muodossa.

Valkoista sokeria en käytä ikinä makeutukseen oikeastaan missään, vaan esimerkiksi pannareiden riittävä makeus tulee luonnostaan banaanista tai vaikkapa bataatista. Proteiinia niihin saa kananmunan valkuaisten lisäksi enemmän lisäämällä vaikkapa mautonta heraa tai riisiproteiinijauhetta. Pannarireseptejä on kokeiltu ainakin tsiljoona ja nykyään ne meneekin enemmän tai vähemmän fiilispohjalta.

Niille, ketkä sanovat, ettei aamulla ole aikaa syödä: a) laita kello puoli tuntia aiemmin soimaan, b) ota aamiainen mukaan töihin (kuten ite usein teen) tai c) tee vaikka smoothie illalla jääkaappiin valmiiksi. 

Ja niille, kenelle ei aamupala maistu: totuta kroppa pikkuhiljaa siihen, että aamulla on nälkä. Tämä myös kertoo siitä, että aineenvaihdunta toimii normaalisti. Syö päivän mittaan säännöllisesti, äläkä esimerkiksi ahda ennen nukkumaanmenoa liian tukevaa/kaloripitoista ateriaa huiviin. 

Mitäs piditte? Tykkäättekö itse aloittaa aamun runsaalla aamiaisella vai kituutatteko lounaaseen asti pelkän kahvin voimalla?

Helsinki on hetkisen kaunis

Mä olen taas rakastunut. Tällä kertaa omaan synnyin- ja kotikaupunkiin. Stadilove. Big time.

Citylikan päivän asu

Toinen lomaviikko oli pyhitetty Helsinki Sightseeingille. Olin plänännyt aamupalalla käyntiä, Hietsun kirppistä, torikahveja, kaupunginosafiilistelyä (tällä erää Punavuori-Kaartinkaupunki-Eira) ja ihan vaan puistoilua niin omilla huudeilla Käpylässä kuin keskustassakin. Tässä muutamia muistoja männäviikolta.

Aamupala ja Hietsun kirppis

Kierrettiin Hietsun kirppis ja kauppahallin kojut läpi. Matkaan tarttui Sun Smoothie Barin mehut ja salamia Lihakauppa Roslundilta.

Kesä ja Espan puisto, taivaassa tehty pari! Näin se on. Mut kivana pikku pikku tipsinä: älä levitä vilttiä sellaisen hikoilevan puun alle. Googlesta, kun katottiin, niin Lehmushan se salakavalasti tiputteli siirappimaista nestettä ja oli sitä sitten meinaa kaikkialla. Tämänhän tiesin kai entuudestaankin, mutta kyllä sitä vuodessa tuppaa vaan asiat unohtumaan. Älä tee siis samaa mokaa.

Espan puisto ja ihmisten tarkkailua

Deli Café Maya (linkki) ansaitsee ehdottomasti pari omaa riviä. Käytiin tuolla yhtenä arkiaamuna aamiaisella, kun pitkän tutkistelun ja nettisurffailun jälkeen se kuulosti juuri niihin mielitekoihin nappivalinnalta. Ja olihan se! Brekua tarjoillaan arkisin klo 08-10:30 ja brunssia viikonloppuisin kolmella kattauksella (10, 12 14). Näiden lisäksi Mayalla on noutopöytälounas arkisin, jota on kehuttu myös kyllä ympäri kyliä. Aamiaisella oli joka tapauksessa mm. leikkeleitä, salaatteja, pekonia, munakasta, oliiveja, artisokkaa, juustoja, kakkuja, paria eri mehua ja kahvia sekä setin paras osuus: jugurttia, itsetehtyä granolaa ja hunajaa, nam!

Deli Café Mayan brekua

Mayan granolaa, jugurttia ja hunajaa

Vatsat pinkeinä vaellettiinkin sitten tuntitolkulla pitkin Punavuoren, Kaartinkaupungin ja Eiran katuja. Mä en ole edes tiennyt, että noilla huudeilla on niin miljoona ihanaa kahvilaa ja pientä sisustuskauppaa! Parasta suunnittelemattomassa haahuilussa on se, että voi ex-tempore poiketa mihin vaan. Käveltiin Korkeanvuorenkatua, ja kappas, siinähän tuli (ilmastoitu) Designmuseo kohdille enemmän kuin sopivasti, kun alkoi jo jatkuva suora auringonpaiste näkyä hikipisaroina otsalla.

Desing-museossa on kesän ajan meneillään Suomimuodin antologia -näyttely. Lisäksi museossa oli  paljon menneen ajan havinaa niin lasi- ja huonekalumuotoilun kuin mobiililaitteiden ja tietotekniikankin muodossa. Ehdoton museotärppi kenelle vaan! Itse fiilistelin eniten vanhoja kunnon Mobira Talkman- ja Cityman-halkoja, jollaiset muistan iskälläkin lapsuudessani olleen, sekä nostalgisia Torstain kasarihiihtohaalareita :D. Näyttelystä lisätietoa täällä.

Ergonomiaa?

Näistä se kaikki alkoi

Mä haluun tällaisen!

Ring any bell?

Vähän modernimpaa, perhaps?

Casual Friday?

Loppuun vielä pieni pala yhtä lempparipuistoani Helsingissä: Sinebrychoffin puisto eli Koffari:

Koffarin puiston torni

Luin ohimennen alkuviikon Hesarista, että Koffarin puiston torni avautuu muuten suurelle yleisölle hetkeksi pe 17.7. ja la 18.7., jolloin torniin tulee myös pop up -kirjasto. Siellä on lainattavissa kesälukemista sekä ulkopelejä.

Täydellisyys