Eka blogiteksti eli tervetuloa mun mukaan!

Tämä ensimmäinen blogitekstini ilmestyköön nyt ilman mitään yksittäistä teemaa tai selkeää punaista lankaa. Olen jo pitkään miettinyt alkavani kirjoittaa blogia omasta elämästäni ja avaavani ajatuksiani, arkeani, reissujani ja unelmiani suurelle yleisölle (vaikka sitten niille kahdelle :)). 

Jaa, miksikö? Noh, ensinnäkin terapeuttisessa mielessä, totta kai! :) Elän tällä hetkellä sellaista elämäntilannetta, jossa en oikein itsekään ota enää selvää, että mihis tässä ollaan menossa tai mistä edes tulossa. Tuntuu, että sitä istuu vain pelkääjän paikalla, vaikka luulisi, että kolmekakkosena sitä itsevarmoin elkein kaasuttelisi menemään rattia taitavasti käännellen ja tietäen tasan tarkkaan seuraavat etapit kartalla. Juu ei. Nyt, kun voisikin sanoa sille parikymppiselle itselleni, että "Älä kuule stressaa, jos et vielä tiedä, miksi haluat isona - et sinä vielä yli kymmenenkään vuoden päästä tiedä.".

Toisekseen, itse suurena blogifanittajana ja -seuraajana ei blogeja ole omasta mielestä koskaan liikaa. On vaan rikkaus, että blogeja löytyy yhtä monenlaista kuin lukijaakin ja jokainen voi sitten siitä viidakosta poimia itselleen ne kiinnostavimmat tyypit tai lukea puhuttelevimmat topicit. Omalla listalla alkaa olla jo sen verran monta seurattavaa blogia, ettei niitä kaikkia ehdi todellakaan kahlata päivittäin millään läpi. Niistä sitten fiiliksen ja ajankäytön mukaan valikoin, minkälaisia juttuja sitä tänään lueskelisi. Ehkä katselisi kauniita ja inspiroivia kuvia sisustus- tai matkailublogeista, tai sitten tsekkaisi treenivinkkejä päivän harjoitteluun tai hakisi uutta idistä brekupöytään. Osa bloggaajista on jo itsessään mulle niin inspiroivia tyyppejä, että heidän blogejaan tulee väijyttyä säännöllisesti aiheesta välittämättä.


Eli, ehkä tämä oli nyt tällainen lyhyt perustelu ja oikeutus oman blogin aloittamiselle :D Tervetuloa mukaan ja kiitos, kun luit ihka ensimmäisen blogini postauksen! 

Aurinkoa ja hymyä päivään :)

Kiia