Amy

Ehdottomasti yksi vuoden leffatärpeistä on Amy Whinehousesta tehty dokumenttielokuva Amy. Elokuva ihastutti, ihmetytti ja itketti. Dokumentti on toteutettu todella hienosti ja pitää katsojan mielenkiinnon yllä koko ajan sen kronologisesti etenevän rakenteen ansiosta. Leffassa käsitellään Amy Whinehousen elämänkirjo lapsuus- ja nuoruusajoista aina viimeisiin surullisen kuuluisiin hetkiin.

Elokuvassa on käytetty paljon kotivideomateriaalia sekä perheen, ystävien ja musiikkibisneksen ihmisten antamia haastatteluita ja puheenvuoroja, jotka on tuotu leffaan heidän omilla äänillään kerrottuna. Tämä tuo dokkariin ehdottomasti sellaista fiilistä, että päästään lähelle tämän mielettömän naisen persoonaa. Itseäni äimistytti se kuinka paljon Amy on teksteissään käsitellyt omaa elämäänsä ja kuinka henkilökohtaisia hänen biisinsä ovat olleet.

Itseäni välistä, ja vielä näin jälkikäteenkin ajateltuna todella ihan suututti se, miten paparazzit, media, musabisnes, aviomies ja jopa oma isä kohtelivat ja käyttivät hyväkseen Amyn haurautta. Ihmettelen todella, miten kukaan ihminen pysyy järjissään moisessa julkisuusrumbassa, kun elämä on jatkuvan suurennuslasin alla ja kaikki tekemisesi spekuloidaan viisaampien pöydissä. Syitä ja seurauksia sen enempää tietämättä, en yhtään ihmettele, että maailma tuntuu tuossa vaiheessa liian sietämättömältä kestää ja päihteiden tuoma toinen todellisuus vie vähänkin herkemmän helposti mukanaan.

Maailma kyllä menetti Amy Whinehousessa musikaalisesti ja taiteellisesti aivan mielettömän lahjakkuuden. Ystävät ja perhe varmasti ikuisesti kaivatun rakkaan ihmisen. Haluamatta paljastaa se enempää elokuvan sisällöstä, sanon vaan, että menkää katsomaan. Ja ottakaa nenäliinoja mukaan.

Kuvat: internet